Emma-patsaat valettiin käsityönä Tuuralassa. Katso myös video valusta.

Timo Tuura ja Mika Rajala vaalivat käsityöläisyyden perinteitä.

Elina Koski

ISOKYRÖ Pronssiset Emma-patsaat vislaavat vielä jonkin aikaa Isonkyrön Tuuralassa. Musiikkialan ansioista maaliskuussa jaettavat pienoispatsaat on valettu käsityönä pienvalimossa Timo Tuuran kotomarkilla.

Tuura ja hänen seinäjokelainen yhtiökumppaninsa Mika Rajala ovat valaneet kaikkiaan 45 letti- ja sarvipäistä patsasta. Syksyllä valetut patsaat he viimeistelivät joulunaikana. Ontto patsas painaa neljä kiloa.

– Ihmettelin ensiksi patsaan suun muotoa, mutta sitten hoksasin, että sehän vislaa, Tuura naurahtaa.

Tuura ja Rajala kuljettavat itse patsaat pääkallonpaikalle, Emma-palkinnot jakavan Musiikkituottajat-yhdistyksen toimistoon Helsinkiin. Näin he voivat olla varmoja siitä, että patsaat saapuvat perille ajoissa ja juuri sellaisessa kunnossa kuin ne ovat olleet lähtiessään Isostakyröstä.

– Kai sitä Emma-gaalaa pitää tänä vuonna vähän katsoa, valurit tuumaavat.

Kumppanusten vuonna 2005 perustettu metallivalimo Tuura & Rajala tekee pääasiassa tilaustöitä, patsaiden lisäksi muun muassa palkintoja, mitaleita, moottoripyörän osia ja viikinkikoruja. Taidevalimoille yritys tekee alihankintatöitä.

– Sitä teemme, mitä asiakas tilaa.

Tuuralla ja Rajalalla on myös oma tuote, Tohni-korusarja, jonka innoituksena on ollut Isonkyrön Vanhan kirkon länsipäädyssä sijaitseva Tohnin aakkuna.

Valumetalleinaan Tuura ja Rajala käyttävät paitsi pronssia myös alumiinia, alumiinipronssia, hopeaa, sinkkiä ja messinkiä.

– Aloitimme valukokeilut harrastuksena 1990-luvulla. Tilaustöitä rupesimme tekemään vuonna 2000. Valoimme aluksi ainakin laskutikkuja kotiseutuyhdistykselle, kelloja ja piipunkrasseja.

Metallivalimo ei ole kummankaan pääelinkeino. Tuura on maatalousyrittäjä. Rajala työskentelee erikoismetalliosaston opettajana Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa ja viljelee maatilaa Peräseinäjoella.

Vuosi sitten tuttu yrittäjä Ylöjärveltä otti yhteyttä Mika Rajalaan. Kivipaja J. Seppälä tekee Emma-patsaiden kivijalustat, ja yrittäjä ehdotti, että Tuura ja Rajala valaisivat patsaat. Helsinkiläinen valimo oli lopettanut, ja patsaille piti saada uusi tekijä.

– Kesäkuussa saimme valumallit, ja ensimmäinen koevalu oli heinäkuussa. Se onnistui, joten tohdimme luvata, että otamme työn vastaan.

Patsaiden kaksiosaista, niiden muodon mukaista valumallia tarvitaan hiekkavalumuotin valmistamiseksi. Valumalli upotetaan hienojakoiseen hiekkaan, hiekan kovetuttua malli irrotetaan ja kovetettu hiekkasydän eli keerna, valumuotin sisäosa, asetetaan paikoilleen. Onkaloon kaadetaan sulatettua pronssia.

– Käytämme Yyterin santaa, joka on miltei puhdasta kvartsihiekkaa. Valimossa sekoitamme hiekkaan nestemäistä sideainetta, jotta se kiinteytyy ja kovettuu. Muotti on kertakäyttöinen, joten jokaista patsasta varten tehtiin oma hiekkamuottinsa.

Pronssiharkot sulatetaan polttoöljyllä kuumenevassa uunissa upokkaassa, keraamisessa astiassa. Valurit tietävät kokemuksensa perusteella, milloin upokas voidaan nostaa uunista.

– Pronssi on sopivaa valettavaksi silloin, kun se on kuin juoksevaa vettä. Sen oppii näkemään 25 vuodessa.

– Pronssi jähmettyy suunnilleen 15 minuutissa, ja noin tunnin päästä sitä voidaan käpäillä hanskat kädessä.

Patsaat on puhdistettu ja hiottu karkeudeltaan erilaisilla messinkiharjoilla, patinoitu tummennusaineella ja viimeiseksi vahattu ja kiillotettu.

Tuuran ja Rajalan mielestä käsityö saa näkyä patsaissa. Kahta täydellisen samanlaista Emmaa ei ole. Ainutlaatuisuus erottaa käsityön tehdastuotannosta.

– Pidämme yllä käsityöläisyyttä, jotta Suomeen ei tarvitsisi tuoda kaikkia tavaroita Kiinasta. Hiekkavalumenetelmää käyttäviä pienyrityksiä on vähän eikä keskikokoisiakaan valimoita enää juuri ole.