Ylpeänä ja yllättyneenä valkolakki päässä

Mika Pukkinen

ISOKYRÖ Yleisö nousee seisomaan ja gaudeamus igitur lauletaan jälleen yhteislauluna Isonkyrön koulukeskuksen juhlasalissa. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä Kyrönmaan lukiosta valkolakin saivat 24 uutta ylioppilasta.

– Olen ylpeä ja vähän yllättynytkin, että olen päässyt tähän asti. Innokkaasti katson tulevaisuuteen, tuore ylioppilas Lilja Vakkila iloitsi.

– On kyllä iloinen fiilis, niin ikään valkolakin saanut Mikael Matkainen allekirjoitti.

Lukion viimeinen juhlapäivä oli samalla iloinen ja haikea hetki, sillä tuttu kouluympäristö ja lukioryhmä jäävät taakse, kun kukin suuntaa omille poluilleen. Matikainen ja Vakkila saivat lukiopolkunsa maaliin, mutta aina kaikki ei ollut yksinkertaista.

– Ehkä lukion puolivälissä tuli sellainen fiilis, että tuleekohan sitä ylioppilaaksi, mutta tässä sitä ollaan, Matikainen hymyili.

Vakkila kertoo kirjoittaneensa lyhyen matematiikan, pitkän englannin, filosofian, historian ja äidinkielen. Matikaisen ylioppilastodistukselta löytyivät puolestaan pitkä matematiikka, ruotsi, kemia, fysiikka ja äidinkieli.

– Yllätyin positiivisesti arvosanoista. Kirjoitukset menivät enemmän yläkanttiin kuin alakanttiin, Vakkila kertoi.

Myös Matikainen sanoi, että arvosanat miellyttivät ja ne ennättivät jo avata oven seuraavaan opinahjoon. Vakkila puolestaan odottaa vielä tietoa tulevasta opiskelupaikastaan.

– Menen Vaasan yliopistoon opiskelemaan diplomi-insinööriksi, Matikainen sanoi.

Ylioppilasjuhlaa vietettiin Isossakyrössä perinteisin menoin. Juhlassa kuultiin riemuylioppilaiden ja apulaisrehtorin puheenvuorot sekä musiikkiesityksiä. Lukiovuotta ja menneitä Erasmus-vaihtoja muisteltiin koostevideolla.

Ylioppilaiden puheenvuoron pitänyt Juuso Försti sanoi, että nyt valmistunut ryhmä kulki lukiopolkunsa epävarmoina aikoina.Viimeinen vuosi sisälsi positiivisten asioiden lisäksi myös ikäviä tilanteita, kuten koulu-uhkauksia.

– Tie tähän hetkeen ja juhlaan on ollut pitkä. Lukioaikaamme ovat varjostaneet myös maailmanlaajuiset kriisit. Yhteinen matkamme alkoi korona-aikana, jolloin tiukentuvat rajoitukset olivat läsnä. Koronan ohella uutiset ovat viime vuosina täyttyneet sodasta ja pelosta, Försti sanoi.

– Kaikesta huolimatta olemme pitäneet ryhmänä yhtä ja tukeneet toisiamme vaikeina hetkinä. Olemme kuunnelleet toistemme muheita ja huolia, hän jatkoi.

Vakkila esitti juhlatilaisuudessa itsekirjoittamansa runon. Hän kertoo, että tarttuu toisinaan kynään vapaa-ajallaan.

– Kirjoittelen jonkin verran aina ehtiessäni. Se toimii piristäjänä ja terapiana. Haaveilisin kyllä, että voisi joskus ainakin tausta-ammattina kirjoittaa, Vakkila pohti.

Tämä kesänä kuluu Vakkilalta työn merkeissä, mutta sen jälkeen tiet ovat toistaiseksi tuntemattomat. Matikaisella opiskelupaikka on jo taskussa, mutta velvollisuudet hoidetaan ensin pois.

– Kesä menee töissä ja nautiskellessa, kunnes heinäkuussa koittaa armeija, Matkainen kertoi.