Lapsuusmaisemat houkuttivat muuttamaan maaseudulle

Pia Korpela-Mäki

VÄHÄKYRÖ Takaisin Kuuttilan lapsuusmaisemiinsa muuttanut Seija Koski odottaa innolla kesää. – Näin eläkkeellä pitää opetella nauttimaan. Voin rauhassa ajatella, että nyt on aika nauttia uudesta kodista ja kesästä ja tehdä asioita, joista tykkään. Täällä on mukavaa ja rauhallista asua, hän sanoo.

Koski on rakennuttanut itselleen omakotitalon omistamalleen metsäiselle tontille. Alle 100 neliön kokoinen uudisrakennus valmistui viime talvena. Hän muutti siihen vuosi sitten.

– Nainenkin voi olla rakennuttaja. Hyvin onnistui, hän jatkaa tyytyväisenä.

– Halusin sellaisen kodin, jonka jaksan imuroida kerralla. Sellainen tästä tuli. Pyörittelimme Susanna-tyttäreni kanssa vuoden verran ajatusta talon rakennuttamisesta minulle entisen lapsuudenkotini lähelle. En ole katunut ratkaisuani. Maaseudulla on puhdas luonto ja lumi. Täällä asuminen on minun juttuni.

Kosken kotia lähdettiin suunnittelemaan talopaketin pohjapiirustuksen pohjalta paikallisen talomyyjän kanssa. Siihen tehtiin muutamia muutoksia Kosken toiveiden mukaan. Esimerkiksi tupaan tehtiin yksi korkea ikkuna lisää. Pesu- ja saunatilojen ensimmäinen ovi korvattiin liukuovella. Kylpyhuoneen wc-istuin on korotettu.

– Taloni rakentaminen kesti puoli vuotta. Vauhti oli huikea. Kävin täällä aina välillä ihastelemassa, kun rakentajat tekivät niin hyvää työtä, Koski kiittää.

Tyylikkään kodin sisustuksen värit ovat luonnonläheisiä. Orkideat kurkottavat tuvassa kohti valoa. Takka lämpiää tarvittaessa.

– Ryijy ja pari taulua odottavat vielä ripustamista seinille. Tuvan keittiöpäädyn kodinkoneet on sijoitettu kalusteisiin. Keittiökaapistojen värisävyksi valitsin helmen, Koski kertoo.

Viime syksynä talon yhdelle seinustalle rakennettiin lasitettu terassi. Sen jatkona ja nurkan takana on lisää avointa terassitilaa. – Lasitettu terassi on varmaan tosi lämmin. Se on kuin yksi lisähuone kesällä, Koski iloitsee.

Hän ja hänen naapurissa asuva tyttärensä ovat tarpeen mukaan toisensa apuna. – Laitan otsalampun päälle ja nastakengät jälkeen, kun lähden naapuriin käymään. Naapuriapu on maaseudulla muutenkin tosi tärkeää. Täällä kylällä on tosi hyvä naapuriapu. Yksi naapureista hoitaa kotitieni lumenaurauksen, Koski kehuu.

Ennen paluutaan Kuuttilaan Koski asui yli 10 vuotta kerrostaloasunnossa Vaasan keskustassa. Uuden kodin rakennusvaiheen ajan hänellä oli koti kerrostalossa Laihian keskustassa.

– Vaikka kaupungissa asuminen olikin ihan ok, niin kerros- tai rivitaloasuminen ei enää houkuta. Osa tuttavista on ollut hämmennyksissä muutostani, osa on ollut ihastuksissa. Entiset työkaverit Vaasasta olivat täällä käydessään aivan myytyjä tähän kaikkeen, hän kertaa.

– Kun muutin tänne, niin aluksi tuntui oudolta. Tuntuma on parantunut matkan varrella. Nyt tämä tuntuu jo kodilta. Siihen on pitänyt opetella. En koe olevani täällä yksin, sillä lähistöllä on muutakin liikennettä.

– Täällä on kuin Herran kukkarossa. Odotan jo koska hanhet, joutsenet ja kurjet taas ilmestyvät tuohon pellolle. Niitä ja muita eläimiä on hauska seurata.

– Maaseudulla liikutaan autolla, mutta kyllä kaupungissakin pitää lähteä autolla asioille. Asioilla käyn pääasiassa Laihialla ja Vaasassa, Koski sanoo.

Pellon laidassa metsän tuntumassa sijaitseva kotitontti tarjoaa paljon mahdollisuuksia viherpeukalolle. Isot kivet ja siirtolohkareet siirrettiin tonttia perustaessa sen laitoihin. – Vähän puutarhan perustamista suunnittelen. Olen aiemmin Laihialla omakotitalossa asuessani ollut innokas puutarhaihminen. Nyt täytyy pitää pää kylmänä. Muutaman viinimarjapensaan ja kukkaistutuksen ainakin laitan. Vähälläkin saa nättiä, Koski suunnittelee.

– Harrastan lenkkeilyä ja pyöräilyä. Täällä on minulle tutut paikat ja maisemat. Sekin vaikutti tänne muuttamiseen. Hoidan tarvittaessa tyttäreni koiraa ja kissaa. Käy senioripilateksessa Laihialla ja lavatanssikurssilla Isossakyrössä. Olen aloittamassa vapaaehtoistyötä.