Hukkakankaista ja kauluspaidoista tilkkupeittoja

Elina Koski

ISOKYRÖ Kurikkalainen Eija Viitanen palasi viisi vuotta sitten Yhdysvalloista kotimaahan mukanaan seitsemän matkalaukullista tilkkutöitä. Hän oli tilkkuillut jo ennen kuin muutti miehensä kanssa Illinoisiin, mutta siellä hänen tilkkutyöharrastuksensa suorastaan "räjähti".

Viitaset asettuivat kolmeksi vuodeksi Genevaan Chicagon kupeeseen.

– Mieheni teki siellä töitä, mutta minä olin kotona, joten minulla ei ollut muuta kuin aikaa. Liityin paikalliseen tilkkukiltaan. Osan ompelutöistäni lähetin Suomeen. Tyttärelleni tein 30-vuotislahjaksi parisängynpeiton.

Viitaselle valkeni nopeasti, miten suuri asia tilkkutyöt ovat Pohjois-Amerikassa. The Juttu, hän kiteyttää. Tilkkukangasvalikoima on ylenpalttinen. Yhdysvalloissa on tilkkukauppoja, -museoita-, -näyttelyitä ja -yhdistyksiä, jopa tilkkupeittojen tikkauspalveluja.

– Suomalainen tekee hyväntekeväisyyteen sukkia, amerikkalainen tilkkupeittoja. Luterilaisessa seurakunnassa oli jopa tilkkuryhmä, joka lähetti hyväntekeväisyyspeittoja ulkomaille. Seurakunta sai tilkkukankaita lahjoituksina.

– Tilkkutyö on työläs, joten sitä on vaikea hinnoitella. Helpottaa, jos peiton voi lahjoittaa.

Tämän vuoden alussa Eija Viitanen liittyi vaasalaiseen Tilkkupatteristo-yhdistykseen. Lähempänä Kurikkaa tilkkuyhdistystä ei ole. Kuukausittain kokoontuvassa Tilkkupatteristossa on 23 jäsentä.

Viitanen kertoi tilkkutyöharrastuksestaan ja esitteli tilkkutöitään Taito x Tislaamo -tapahtumassa Taitokeskus Villavintin vieraana. Tilkkuilu on ollut Taitojärjestön tämänvuotinen käsityötekniikka, joka on näkynyt Suomen taitokeskusten ohjelmassa.

Villavintilläkin on pidetty tilkkutyökurssi, ja Tilkkupatteristolla on ollut tilkkutyönäyttely Kalevan Navetassa Seinäjoella.

– Kurssi on ensisysäys. Taitokeskus on antanut mahdollisuuden kokeilla ja avannut näkymän siihen, mitä tilkkuharrastus voi olla, kertovat Taito Etelä-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Marja Hemminki-Haapoja ja Villavintin vastaava neuvoja Miira Karhu.

– Tilkkutyö on mahdollisuuksien viidakko, sillä kuvioita ja tekniikoita on paljon, Hemminki-Haapoja muistuttaa.

Tilkkuilu mahdollistaa ekoilun ja kierrätyksen, koska siihen voi käyttää hukka- ja ylijäämäkankaita, miesten puuvillakauluspaitoja ja lakanoiden reunoja. Kierrätyskankaiden kunnosta kannattaa varmistua, koska tilkkutyö on yhtä kestävä kuin sen heikoin kangas.

Tilkkutyössä on kolme kerrosta: tilkkupinta, täytevanu ja taustakangas.

– Amerikassa opin, että tilkkujen saumoja voi ommella saumurilla. Suosikkitekniikkaa minulla ei ole. Eniten olen ommellut eläinhahmoja kolmioista, neliöistä ja suorakaiteista, Eija Viitanen miettii.

Amerikan-reissun jälkeen Viitaset paluumuuttivat Kurikkaan. Talon etsinnän yhtenä ehtona oli, että rouvan pitää saada tilkkuhuone.

Viitanen ostaa tilkkukankaita verkosta sekä kotimaasta että ulkomailta. Seinäjoella on hyvä kivijalkakauppa, jossa hän asioi.

Kesäisin hän lähtee Mäntyharjulle tilkkukurssille, johon hän osallistui ensimmäisen kerran melkein kymmenen vuotta sitten.

– Kurssilla saamme joka päivä neljä ohjetta, joista jokainen ompelija valitsee, mitä hän rupeaa tekemään. Opettajalta ja muilta osallistujilta saa kysyä neuvoja, mutta parasta on, että siellä voi ommella myöhäiseen iltaan asti.

Taito x Tislaamo -tapahtumassa oli 40 osallistujaa.

Tapahtumassa julkistettiin Isokyrö-neulemalliston myssy, jonka on suunnitellut Niina Laitinen.

Osallistujat saivat myssyn ohjeen ja langat, ja puikoille alettiin luoda silmukoita omenaglögiä siemaillen.

Tapahtumaan saapui käsityönharrastajia Vaasan ja Seinäjoen seuduilta.

– Kolmasosa heistä oli uusia ihmisiä, jotka eivät olleet aiemmin käyneet Villavintin tapahtumissa, Miira Karhu kertoo.

Villateemainen käsityöilta järjestettiin Isossakyrössä kolmannen kerran.