SS-sotilaantielle asennettiin kökällä kaksi lahjoituskylttiä – Perinneyhdistys väsyi odotteluun ja päätti hoitaa asian itse

Elina Koski

YLISTARO Upouudet kyltit komeilevat SS-sotilaantien kummassakin päässä Ylistaron Sompinkylässä ja Troiharissa.

Kylttien ruuvit on hitsattu ja tolpat perustettu niin tukeviksi, että opasteet eivät enää hevin lähde kävelemään, kylttikökkään osallistunut ylihärmäläinen Pasi Syynimaa uskoo.

Kahden kilometrin pituinen syrjäinen metsäautotie on ollut useita vuosia ilman opasteita, koska varkaat ovat ruuvanneet tienviitat tolpista.

Uusista kylteistä toivotaan viimeistä niittiä kohussa, joka metsäautotien nimestä syntyi myöhään viime syksynä.

Seinäjoen kaupunki halusi muuttaa epäasiallisena ja kiusallisena pitämänsä nimen Satimennevantieksi. Paikalliset asukkaat, tienhoitokunta ja Syynimaan edustama Veljesapu-Perinneyhdistys nousivat vastahankaan.

Nimimuutoksesta tuli oikaisuvaatimus, jonka hyväksyessään kaupunkiympäristölautakunta päätti samalla säilyttää SS-sotilaantien nimen.

– Olemme tyytyväisiä, että paikallishistoriaan perustuva tiennimi säilyy. Teimme hyvää yhteistyötä ylistarolaisten kanssa, Syynimaa ja seinäjokelainen Mika Hakanpää summaavat. Hakanpää on valtakunnallisen Veljesapu-Perinneyhdistyksen sihteeri.

Ylistaron Hööpakassa asuvat Jaakko Heikkinen ja Jouko Niemi ovat osallistuneet kylttikökkään Veljesavun miesten kanssa. He ovat yksimielisiä siitä, että tienviitat piti saada takaisin.

– SS-sotilaantien nimi ei ole haitannut meitä millään tavalla.

Paikalliset muistelevat, että SS-sotilaantien liittymä Troiharintieltä on ollut kyltitön jo viitisen vuotta, ja vastakkaisesta päästä kyltti on puuttunut ainakin parin vuoden ajan.

Heikkinen arvelee ihmisten toivovan, että Seinäjoen kaupunki paneutuisi todellisiin asioihin eikä käyttäisi työaikaa ja rahaa kinasteluun tien nimestä.

– Alun perin Seinäjoen kaupungin piti hankkia kilvet, mutta sieltä ei ole kuulunut mitään. Kaupunki taisi tehdä italialaisen lakon, koska se on ollut vain hiljaa. Emme kyselleet, vaan päätimme hoitaa asian itse, Hakanpää ja Syynimaa selvittävät.

– Jos turisteja alkaa tulla, perustetaan kioski, Hakanpää ehdottaa.

Kuusihenkinen kökkäporukka on asentanut ylihärmäläisen yrityksen lahjoittamat nimikilvet kaksi päivää aiemmin.

Ylihärmäläisen Hannu Ylikankaan metsäkämpällä juodaan kahvia leppeässä syysillassa. Sekä grilli että sauna lämpiävät. Koolla on perinneyhdistyksen jäseniä ja lähistöllä asuvia ylistarolaismiehiä.

Vanha metsäkämppä on ainoa osoitteellinen rakennus SS-sotilaantiellä, ja juuri Ylikangas teki viime talvena oikaisuvaatimuksen kaupungin Satimennevantie-ehdotuksesta. Hän omistaa metsätiluksia Ylistarossa ja on Veljesapu-Perinneyhdistyksen jäsen.

Syynimaa muistelee lukeneensa nimenmuutoshankkeesta ensiksi iltapäivälehdestä. Hän soitti Seinäjoen kaupungintaloon ja kertoo perustelleensa ”aikamoisella esitelmällä”, miksi nimeä ei pidä muuttaa. Syynimaa otti yhteyttä myös ylistarolaiseen Ville Karhuun.

– Kaupungintalosta sanottiin, että SS-sotilaantien nimelle ei ole historiallista perustaa. Se ei ole totta. Martti Salminen värväytyi ainoana ylistarolaisena Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonaan, ja hänen kotitalonsa oli Sompinkylässä lähellä SS-sotilaantien liittymää, Syynimaa kertoo.

Nimenmuutoshanke kummastutti Mika Hakanpään ja Pasi Syynimaan mukaan myös sen takia, että metsäautotie on nimetty jo Ylistaron kunnan aikana, vuosikymmeniä sitten.

Syynimaa tekee Veljesavun perinnetyötä, koska hänen ylihärmäläinen isänsä Jussi Syynimaa (s. 1922) värvättiin Salmisen tavoin suomalaisista koottuun vapaaehtoispataljoonaan (1941–1943). Jussi Syynimaa haavoittui itärintamalla syksyllä 1942 ja taisteli sen jälkeen myös jatkosodassa.

Vapaaehtoispataljoona perustettiin Suomen valtion suostumuksella.

– Rauhan tultua vuonna 1944 valtio hylkäsi Saksan joukoissa taistelleet suomalaiset. Osa heistä oli vaikeasti invalidisoitunut, mutta heille ei maksettu eläkkeitä. Veljesapu perustettiin heidän huoltojärjestökseen vuonna 1955, Hakanpää taustoittaa.

– Natsien kanssa asialla ei ole mitään tekemistä, Syynimaa tähdentää.

Hakanpään mielestä on mahdoton ajatus, että menneisyyttä peiteltäisiin muuttamalla tien nimi.

– Paljon osoitteita pitäisi silloin vaihtaa. Historiaa emme voi kuitenkaan muuttaa kylttejä vaihtaen. Sen sijaan meidän on puhuttava asioista entistä enemmän, ja voimme myös oppia menneisyydestämme.

Veljesapu muutti 20 vuotta sitten nimensä Veljesapu-Perinneyhdistykseksi. Sen tehtävänä on vaalia Waffen-SS-vapaaehtoisten muistoa.