A-
A+
Elokuva on jokseenkin läpipuhuttu ja muistuttaa pikemminkin kuunnelmaa.
Marita Nyrhinen
Rakkautta ja virtahepoja. Ohjaus: Dome Karukoski. Matin-Tuvan ohjelmistossa.
YLISTARO Kansainvälistäkin mainetta niittänyt Dome Karukoski ohjasi läpimurtoelokuvansa Tyttö sinä olet tähti vuonna 2005. Sitten seurasivat Tummien perhosten koti (2008), Kielletty hedelmä (2009), Napapiirin sankarit (2010), Leijonasydän (2013), Mielensäpahoittaja (2014), Tom of Finland (2017) ja Tolkien (2019).
Karukosken uutuuselokuvassa Rakkautta ja virtahepoja kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä kohtaavat ystävien häissä Kreikan rannikolla.
Touko (Aku Sipola) ja Eevis (Pihla Viitala) kokevat vastustamatonta vetovoimaa. Tuon tilanteen huomaa Toukon vaimo Leena (Jenni Vartiainen). Uuden suhteen ainekset leijuvat ilmassa, sillä ovathan Touko ja Eevis eroamassa tahoillaan.
Karukoski on käsikirjoittanut elokuvan yhdessä Emmi-Liia Sjöholmin kanssa, jonka menestysromaaniin Virtahevot tarina perustuu. Kirjan tapahtumat on siirretty Suomesta suomalais-kreikkalaisiin häihin.
Näyttelijöiden ammattitaitoa on mukava katsella. Aku Sipola on tällä hetkellä ajankohtainen näyttelijä; hän esittää armeijan yleisesikunnan päällikköä, Kurt Walleniusta elokuvassa Presidentin kyyditys. Pihla Viitala on moni-ilmeinen Eevis. Debyyttiroolinsa elokuvassa tekevä laulaja ja lauluntekijä Jenni Vartiainen osoittautuu kelpo näyttelijäksi. Kiinnostava detalji on Aku Sipolan esittämä laulu, jonka on kirjoittanut suosikkiartisti Behm. Pienen isäroolin näyttelevää Kristo Salmista katsoisi enemmänkin.
Karukoski on ohjannut poikkeuksetta hyviä elokuvia. Sen takia on harmi, että Rakkautta ja virtahepoja lunastaa odotukset vaatimattomasti. Elokuva on jokseenkin läpipuhuttu ja muistuttaa pikemminkin kuunnelmaa. Toukon ja Eeviksen keskustelu on pääasiassa jonninjoutavaa, joskin syvällisyyttä haetaan, kun kumpikin rohkaistuu tilittämään tuntojaan. Näin heistä tulee toistensa terapeutteja.
Onko Sipolan tulkitsema laulu riittävä houkutin saada Behm-fanit liikkeelle? Entä aikuisyleisö? Haluaako se haluaa pohtia ihmissuhteita ja pitkän parisuhteen tuomia haasteita? Elokuvan liian pitkä kesto on haaste katsojalle.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
Elokuva on jokseenkin läpipuhuttu ja muistuttaa pikemminkin kuunnelmaa.
Marita Nyrhinen
Rakkautta ja virtahepoja. Ohjaus: Dome Karukoski. Matin-Tuvan ohjelmistossa.
YLISTARO Kansainvälistäkin mainetta niittänyt Dome Karukoski ohjasi läpimurtoelokuvansa Tyttö sinä olet tähti vuonna 2005. Sitten seurasivat Tummien perhosten koti (2008), Kielletty hedelmä (2009), Napapiirin sankarit (2010), Leijonasydän (2013), Mielensäpahoittaja (2014), Tom of Finland (2017) ja Tolkien (2019).
Karukosken uutuuselokuvassa Rakkautta ja virtahepoja kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä kohtaavat ystävien häissä Kreikan rannikolla.
Touko (Aku Sipola) ja Eevis (Pihla Viitala) kokevat vastustamatonta vetovoimaa. Tuon tilanteen huomaa Toukon vaimo Leena (Jenni Vartiainen). Uuden suhteen ainekset leijuvat ilmassa, sillä ovathan Touko ja Eevis eroamassa tahoillaan.
Karukoski on käsikirjoittanut elokuvan yhdessä Emmi-Liia Sjöholmin kanssa, jonka menestysromaaniin Virtahevot tarina perustuu. Kirjan tapahtumat on siirretty Suomesta suomalais-kreikkalaisiin häihin.
Näyttelijöiden ammattitaitoa on mukava katsella. Aku Sipola on tällä hetkellä ajankohtainen näyttelijä; hän esittää armeijan yleisesikunnan päällikköä, Kurt Walleniusta elokuvassa Presidentin kyyditys. Pihla Viitala on moni-ilmeinen Eevis. Debyyttiroolinsa elokuvassa tekevä laulaja ja lauluntekijä Jenni Vartiainen osoittautuu kelpo näyttelijäksi. Kiinnostava detalji on Aku Sipolan esittämä laulu, jonka on kirjoittanut suosikkiartisti Behm. Pienen isäroolin näyttelevää Kristo Salmista katsoisi enemmänkin.
Karukoski on ohjannut poikkeuksetta hyviä elokuvia. Sen takia on harmi, että Rakkautta ja virtahepoja lunastaa odotukset vaatimattomasti. Elokuva on jokseenkin läpipuhuttu ja muistuttaa pikemminkin kuunnelmaa. Toukon ja Eeviksen keskustelu on pääasiassa jonninjoutavaa, joskin syvällisyyttä haetaan, kun kumpikin rohkaistuu tilittämään tuntojaan. Näin heistä tulee toistensa terapeutteja.
Onko Sipolan tulkitsema laulu riittävä houkutin saada Behm-fanit liikkeelle? Entä aikuisyleisö? Haluaako se haluaa pohtia ihmissuhteita ja pitkän parisuhteen tuomia haasteita? Elokuvan liian pitkä kesto on haaste katsojalle.
Ajankohtaista
Kalluppi
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Elokuva on jokseenkin läpipuhuttu ja muistuttaa pikemminkin kuunnelmaa.
Marita Nyrhinen
Rakkautta ja virtahepoja. Ohjaus: Dome Karukoski. Matin-Tuvan ohjelmistossa.
YLISTARO Kansainvälistäkin mainetta niittänyt Dome Karukoski ohjasi läpimurtoelokuvansa Tyttö sinä olet tähti vuonna 2005. Sitten seurasivat Tummien perhosten koti (2008), Kielletty hedelmä (2009), Napapiirin sankarit (2010), Leijonasydän (2013), Mielensäpahoittaja (2014), Tom of Finland (2017) ja Tolkien (2019).
Karukosken uutuuselokuvassa Rakkautta ja virtahepoja kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä kohtaavat ystävien häissä Kreikan rannikolla.
Touko (Aku Sipola) ja Eevis (Pihla Viitala) kokevat vastustamatonta vetovoimaa. Tuon tilanteen huomaa Toukon vaimo Leena (Jenni Vartiainen). Uuden suhteen ainekset leijuvat ilmassa, sillä ovathan Touko ja Eevis eroamassa tahoillaan.
Karukoski on käsikirjoittanut elokuvan yhdessä Emmi-Liia Sjöholmin kanssa, jonka menestysromaaniin Virtahevot tarina perustuu. Kirjan tapahtumat on siirretty Suomesta suomalais-kreikkalaisiin häihin.
Näyttelijöiden ammattitaitoa on mukava katsella. Aku Sipola on tällä hetkellä ajankohtainen näyttelijä; hän esittää armeijan yleisesikunnan päällikköä, Kurt Walleniusta elokuvassa Presidentin kyyditys. Pihla Viitala on moni-ilmeinen Eevis. Debyyttiroolinsa elokuvassa tekevä laulaja ja lauluntekijä Jenni Vartiainen osoittautuu kelpo näyttelijäksi. Kiinnostava detalji on Aku Sipolan esittämä laulu, jonka on kirjoittanut suosikkiartisti Behm. Pienen isäroolin näyttelevää Kristo Salmista katsoisi enemmänkin.
Karukoski on ohjannut poikkeuksetta hyviä elokuvia. Sen takia on harmi, että Rakkautta ja virtahepoja lunastaa odotukset vaatimattomasti. Elokuva on jokseenkin läpipuhuttu ja muistuttaa pikemminkin kuunnelmaa. Toukon ja Eeviksen keskustelu on pääasiassa jonninjoutavaa, joskin syvällisyyttä haetaan, kun kumpikin rohkaistuu tilittämään tuntojaan. Näin heistä tulee toistensa terapeutteja.
Onko Sipolan tulkitsema laulu riittävä houkutin saada Behm-fanit liikkeelle? Entä aikuisyleisö? Haluaako se haluaa pohtia ihmissuhteita ja pitkän parisuhteen tuomia haasteita? Elokuvan liian pitkä kesto on haaste katsojalle.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria