A-
A+
Muistoja ei ole, jos niitä ei itse tee.
Veli-Matti Hauta
Mika Pukkinen
YLISTARO/ISOKYRÖ Pitkään paikallisilla pesäpallokentillä viihtynyt isokyröläinen Veli-Matti Hauta päätti 42 vuotta kestäneen uransa tähän syksyyn.Viimeiset kautensa Ylistaron Kilpa-Veljissä pelanneen Hauden viimeiseksi otteluksi jäi 30. elokuuta pelattu kamppailu YK-V:n ja Koskenkenkorvan Urheilijoiden välillä.
Hauta löi YK-V:n voittoon päättyneesä maakuntasarjan ottelussa yhden juoksun ja toi yhden.
Uran päätteeksi räpylä naulataan usein kattoon tai piikkarit paiskataan pellolle. Hauta otti syyskuun puolivälissä akkuporakoneen mukaansa ja kävi ruuvaamassa räpylän sekä piikkarit Ylistaron pesäpallokentän vanhaan tulostauluun. Hauta, 52, kertoo, että vuodet alkoivat hiljalleen näkymään otteissa.
Takana hänellä on satoja pelejä Ykköspesiksestä aluesarjaan. Palkintokaapista löytyy myös useita SM-mitaleita ikämiesryhmien harmaakarhu- ja kontioturnauksista. Ikäkausiturnauksissa hänet saatetaan nähdä jatkossakin, mutta sarjapelien osalta Kyrön Voiman kasvatti kertoo, että pelit on pelattu.
– Härmän jätkät ovat kyselleet pelaamaan golfia. Olen sanonut, että niin kauan kuin osun liikkuvaan palloon, en kyllä golfia aloita. Ehkä nyt sitten pitäisi, Hauta veisteli.
Vuosikymmeniin mahtuu paljon hetkiä ja pelikavereita. Ikivihreimmät muistot ajoittuvat vuoteen 2006, jolloin Ylistaron Kilpa-Veljet nousi Ykköspesikseen kaatamalla nousukarsinnoissa Köyliön Lallit.
Nousukarsinnat tarjosivat muun muassa Risto Sarvikkaan kakkosrajapuhkaisun myötä elämään jääneen lausahduksen koivua kohti. Sillä tarkoitetaan tietysti yleisurheilukentän puolella sijaitsevaa koivua, jota kohden pallo vieri supervuorossa Sarvikkaan lyönnistä ja nousujuhlat olivat valmiit.
KyVossa uransa aloittanut Hauta tuli Ylistaroon ensimmäistä kertaa kesäksi 2006. Hän oli pelannut aiemmin isokyröläisseuran lisäksi Ylihärmässä ja Vähässäkyrössä. Hauta oli aluksi etenijäjokeri, mutta Jussi Harju lähti kesken kauden Kiinan-työkomennukselle, minkä myötä hän nousi sieppariksi ja yhdeksikköön kärjeksi.
– Jokaisessa porukassa on vuosin varrella ollut erilaisia persoonia, mutta väriä pitääkin aina olla. Aika usein itsekin olen niistä yksi, jos suoraan sanotaan, mutta muistoja ei ole, jos niitä ei itse tee. Kaikenlaista on reissuilla tapahtunut, Hauta naurahti.
YK-V:n, KyVon, VäVin ja YPJ:n lisäksi Hauta on edustanut vuosien mittaan muun muassa Team Atriaa, Jurvan Liekkiä, Laihian Lujaa ja ikämiehissä myös Evijärven Urheilijoita. Hän on pelannut kaikilla ulkopelipaikoilla jossain kohtaa vuosien varrella.
– Joskus syötin Atrian maakkaripeleissä. Se oli aika katastrofi, eikä siitä tarvitse sen enempää puhua, Hauta linjasi.
– Kyröössä olin pari vuotta maakkarissa myös lukkarina, hän lisäsi.
Pelit alkoivat kopparina, mistä hän tuli pelipaikka kerrallaan kohti etukenttää. Hän kertoo, että heittokäsi oli kohtalaisessa iskussa vielä neljä vuotta sitten, mutta pyöräonnettomuuden jälkeen se ei ole enää palautunut entiselleen.
Haudan kesät ovat menneet yli 40 vuotta pesiksen parissa, mutta hänen lapsensa eivät olet kansallislajiin lähteneet, eikä se ole ollut hänen mukaansa tarkoituskaan. Heidän lajivalintansa ovat löytyneet salibandystä ja lentopallosta.
Hauta kertoo, että rauhoittanee ensi kesän kokonaan pesikseltä, mutta ei poissulje, että hänet voitaisiin nähdä joskus valmennustehtävissä tai viuhkassa jossain joukkueessa.
Vuodet pesiksessä tulevat kuitenkin vastaan ajellessa ympäri Suomea. Tärkeimpänä matkaan ovat jääneet hänen mukaansa ystävät.
– Aika paljon on tullut kenttiä nähtyä vuosien varrella. Olimme emännän kanssa lomareissulla ja siellä tuli pohdittua, että niin täälläkin on käyty pelaamassa. Olisi joskus mukava laskea, monellako kentällä on pelannut. Paljon on toki sellaisiakin kenttiä, joissa en ole koskaan käynyt, Hauta sanoi.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
Muistoja ei ole, jos niitä ei itse tee.
Veli-Matti Hauta
Mika Pukkinen
YLISTARO/ISOKYRÖ Pitkään paikallisilla pesäpallokentillä viihtynyt isokyröläinen Veli-Matti Hauta päätti 42 vuotta kestäneen uransa tähän syksyyn.Viimeiset kautensa Ylistaron Kilpa-Veljissä pelanneen Hauden viimeiseksi otteluksi jäi 30. elokuuta pelattu kamppailu YK-V:n ja Koskenkenkorvan Urheilijoiden välillä.
Hauta löi YK-V:n voittoon päättyneesä maakuntasarjan ottelussa yhden juoksun ja toi yhden.
Uran päätteeksi räpylä naulataan usein kattoon tai piikkarit paiskataan pellolle. Hauta otti syyskuun puolivälissä akkuporakoneen mukaansa ja kävi ruuvaamassa räpylän sekä piikkarit Ylistaron pesäpallokentän vanhaan tulostauluun. Hauta, 52, kertoo, että vuodet alkoivat hiljalleen näkymään otteissa.
Takana hänellä on satoja pelejä Ykköspesiksestä aluesarjaan. Palkintokaapista löytyy myös useita SM-mitaleita ikämiesryhmien harmaakarhu- ja kontioturnauksista. Ikäkausiturnauksissa hänet saatetaan nähdä jatkossakin, mutta sarjapelien osalta Kyrön Voiman kasvatti kertoo, että pelit on pelattu.
– Härmän jätkät ovat kyselleet pelaamaan golfia. Olen sanonut, että niin kauan kuin osun liikkuvaan palloon, en kyllä golfia aloita. Ehkä nyt sitten pitäisi, Hauta veisteli.
Vuosikymmeniin mahtuu paljon hetkiä ja pelikavereita. Ikivihreimmät muistot ajoittuvat vuoteen 2006, jolloin Ylistaron Kilpa-Veljet nousi Ykköspesikseen kaatamalla nousukarsinnoissa Köyliön Lallit.
Nousukarsinnat tarjosivat muun muassa Risto Sarvikkaan kakkosrajapuhkaisun myötä elämään jääneen lausahduksen koivua kohti. Sillä tarkoitetaan tietysti yleisurheilukentän puolella sijaitsevaa koivua, jota kohden pallo vieri supervuorossa Sarvikkaan lyönnistä ja nousujuhlat olivat valmiit.
KyVossa uransa aloittanut Hauta tuli Ylistaroon ensimmäistä kertaa kesäksi 2006. Hän oli pelannut aiemmin isokyröläisseuran lisäksi Ylihärmässä ja Vähässäkyrössä. Hauta oli aluksi etenijäjokeri, mutta Jussi Harju lähti kesken kauden Kiinan-työkomennukselle, minkä myötä hän nousi sieppariksi ja yhdeksikköön kärjeksi.
– Jokaisessa porukassa on vuosin varrella ollut erilaisia persoonia, mutta väriä pitääkin aina olla. Aika usein itsekin olen niistä yksi, jos suoraan sanotaan, mutta muistoja ei ole, jos niitä ei itse tee. Kaikenlaista on reissuilla tapahtunut, Hauta naurahti.
YK-V:n, KyVon, VäVin ja YPJ:n lisäksi Hauta on edustanut vuosien mittaan muun muassa Team Atriaa, Jurvan Liekkiä, Laihian Lujaa ja ikämiehissä myös Evijärven Urheilijoita. Hän on pelannut kaikilla ulkopelipaikoilla jossain kohtaa vuosien varrella.
– Joskus syötin Atrian maakkaripeleissä. Se oli aika katastrofi, eikä siitä tarvitse sen enempää puhua, Hauta linjasi.
– Kyröössä olin pari vuotta maakkarissa myös lukkarina, hän lisäsi.
Pelit alkoivat kopparina, mistä hän tuli pelipaikka kerrallaan kohti etukenttää. Hän kertoo, että heittokäsi oli kohtalaisessa iskussa vielä neljä vuotta sitten, mutta pyöräonnettomuuden jälkeen se ei ole enää palautunut entiselleen.
Haudan kesät ovat menneet yli 40 vuotta pesiksen parissa, mutta hänen lapsensa eivät olet kansallislajiin lähteneet, eikä se ole ollut hänen mukaansa tarkoituskaan. Heidän lajivalintansa ovat löytyneet salibandystä ja lentopallosta.
Hauta kertoo, että rauhoittanee ensi kesän kokonaan pesikseltä, mutta ei poissulje, että hänet voitaisiin nähdä joskus valmennustehtävissä tai viuhkassa jossain joukkueessa.
Vuodet pesiksessä tulevat kuitenkin vastaan ajellessa ympäri Suomea. Tärkeimpänä matkaan ovat jääneet hänen mukaansa ystävät.
– Aika paljon on tullut kenttiä nähtyä vuosien varrella. Olimme emännän kanssa lomareissulla ja siellä tuli pohdittua, että niin täälläkin on käyty pelaamassa. Olisi joskus mukava laskea, monellako kentällä on pelannut. Paljon on toki sellaisiakin kenttiä, joissa en ole koskaan käynyt, Hauta sanoi.
Ajankohtaista
Kalluppi
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Muistoja ei ole, jos niitä ei itse tee.
Veli-Matti Hauta
Mika Pukkinen
YLISTARO/ISOKYRÖ Pitkään paikallisilla pesäpallokentillä viihtynyt isokyröläinen Veli-Matti Hauta päätti 42 vuotta kestäneen uransa tähän syksyyn.Viimeiset kautensa Ylistaron Kilpa-Veljissä pelanneen Hauden viimeiseksi otteluksi jäi 30. elokuuta pelattu kamppailu YK-V:n ja Koskenkenkorvan Urheilijoiden välillä.
Hauta löi YK-V:n voittoon päättyneesä maakuntasarjan ottelussa yhden juoksun ja toi yhden.
Uran päätteeksi räpylä naulataan usein kattoon tai piikkarit paiskataan pellolle. Hauta otti syyskuun puolivälissä akkuporakoneen mukaansa ja kävi ruuvaamassa räpylän sekä piikkarit Ylistaron pesäpallokentän vanhaan tulostauluun. Hauta, 52, kertoo, että vuodet alkoivat hiljalleen näkymään otteissa.
Takana hänellä on satoja pelejä Ykköspesiksestä aluesarjaan. Palkintokaapista löytyy myös useita SM-mitaleita ikämiesryhmien harmaakarhu- ja kontioturnauksista. Ikäkausiturnauksissa hänet saatetaan nähdä jatkossakin, mutta sarjapelien osalta Kyrön Voiman kasvatti kertoo, että pelit on pelattu.
– Härmän jätkät ovat kyselleet pelaamaan golfia. Olen sanonut, että niin kauan kuin osun liikkuvaan palloon, en kyllä golfia aloita. Ehkä nyt sitten pitäisi, Hauta veisteli.
Vuosikymmeniin mahtuu paljon hetkiä ja pelikavereita. Ikivihreimmät muistot ajoittuvat vuoteen 2006, jolloin Ylistaron Kilpa-Veljet nousi Ykköspesikseen kaatamalla nousukarsinnoissa Köyliön Lallit.
Nousukarsinnat tarjosivat muun muassa Risto Sarvikkaan kakkosrajapuhkaisun myötä elämään jääneen lausahduksen koivua kohti. Sillä tarkoitetaan tietysti yleisurheilukentän puolella sijaitsevaa koivua, jota kohden pallo vieri supervuorossa Sarvikkaan lyönnistä ja nousujuhlat olivat valmiit.
KyVossa uransa aloittanut Hauta tuli Ylistaroon ensimmäistä kertaa kesäksi 2006. Hän oli pelannut aiemmin isokyröläisseuran lisäksi Ylihärmässä ja Vähässäkyrössä. Hauta oli aluksi etenijäjokeri, mutta Jussi Harju lähti kesken kauden Kiinan-työkomennukselle, minkä myötä hän nousi sieppariksi ja yhdeksikköön kärjeksi.
– Jokaisessa porukassa on vuosin varrella ollut erilaisia persoonia, mutta väriä pitääkin aina olla. Aika usein itsekin olen niistä yksi, jos suoraan sanotaan, mutta muistoja ei ole, jos niitä ei itse tee. Kaikenlaista on reissuilla tapahtunut, Hauta naurahti.
YK-V:n, KyVon, VäVin ja YPJ:n lisäksi Hauta on edustanut vuosien mittaan muun muassa Team Atriaa, Jurvan Liekkiä, Laihian Lujaa ja ikämiehissä myös Evijärven Urheilijoita. Hän on pelannut kaikilla ulkopelipaikoilla jossain kohtaa vuosien varrella.
– Joskus syötin Atrian maakkaripeleissä. Se oli aika katastrofi, eikä siitä tarvitse sen enempää puhua, Hauta linjasi.
– Kyröössä olin pari vuotta maakkarissa myös lukkarina, hän lisäsi.
Pelit alkoivat kopparina, mistä hän tuli pelipaikka kerrallaan kohti etukenttää. Hän kertoo, että heittokäsi oli kohtalaisessa iskussa vielä neljä vuotta sitten, mutta pyöräonnettomuuden jälkeen se ei ole enää palautunut entiselleen.
Haudan kesät ovat menneet yli 40 vuotta pesiksen parissa, mutta hänen lapsensa eivät olet kansallislajiin lähteneet, eikä se ole ollut hänen mukaansa tarkoituskaan. Heidän lajivalintansa ovat löytyneet salibandystä ja lentopallosta.
Hauta kertoo, että rauhoittanee ensi kesän kokonaan pesikseltä, mutta ei poissulje, että hänet voitaisiin nähdä joskus valmennustehtävissä tai viuhkassa jossain joukkueessa.
Vuodet pesiksessä tulevat kuitenkin vastaan ajellessa ympäri Suomea. Tärkeimpänä matkaan ovat jääneet hänen mukaansa ystävät.
– Aika paljon on tullut kenttiä nähtyä vuosien varrella. Olimme emännän kanssa lomareissulla ja siellä tuli pohdittua, että niin täälläkin on käyty pelaamassa. Olisi joskus mukava laskea, monellako kentällä on pelannut. Paljon on toki sellaisiakin kenttiä, joissa en ole koskaan käynyt, Hauta sanoi.
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria