Jäätelö yllätti kuutoset metsäpäivänä: "Kiva reissu, liikaa ötököitä"

Elina Koski

ISOKYRÖ Valtaalan koulun kuudesluokkalaisilla Lotta Linjamäellä ja Olivia Savolaisella on totuuden hetki. Kuusesta kuuseen ripustetulla narulla roikkuu 15 kuvaa, joita he tutkivat supattaen toisilleen. Kuvista heidän pitäisi tunnistaa tuote, joka ei ole puupohjainen. Valittuun kuvaan on kiinnitettävä pyykkipoika, tietysti puinen.

Kuvissa on klapeja, kerrostalo, kuksa ja sänky. Helppoa. Mutta entä sellofaanikääre tai polttoainepumpun pistooli? Pian pyykkipoika napsahtaa ketsuppikuvaan.

Lotta ja Olivia ovat Kaikki kuutoset metsään -päivän rastiradalla Isonkyrön Ylipään kuntoradan maastossa. Rasteja kiertävät ryhmittäin myös Kylkkälän koulun sekä Laihian Rauhalan ja Kirkonkylän koulujen kuudesluokkalaiset.

Iltapäivällä metsäpäivään saapuvat Isonkyrön Keskustan koulun sekä Laihian Kylänpään ja Perälän koulujen kuutoset.

Metsäpäivän ovat suunnitelleet Isonkyrön ja Laihian 4H-yhdistykset yhteistyökumppaneineen.

Aamulla on satanut, ja kosteassa metsässä tuoksuu mullalta. Kuutoset ovat juuri kuunnelleet puusta valmistettujen tuotteiden rastilla isokyröläisen Ullamaija Tiitisen lukeman tarinan, jossa kuva-aiheet on mainittu. Tiitinen on metsäalan ammattitutkinnon opiskellut metsänomistaja. Hän on perinyt sisarustensa kanssa metsää ja kouluttautunut oppiakseen, miten metsätiluksia on hoidettava.

Suurin osa pyykkipojista on nipistetty jäätelötuuttikuvaan. Tiitinen etenee kuva kuvalta ja selvittää, miten puu liittyy kuhunkin tuotteeseen.

– Ksylitoli on koivusokeria, siis puupohjaista. Sellofaanikääre on valmistettu selluloosasta. Biodieseliä voidaan tehdä mäntyöljystä, joten se on ekologisempaa kuin maaöljy.

Sitten Tiitinen yllättää ja kertoo, että jäätelössä ja ketsupissa on puupohjaista karboksimetyyliselluloosaa. Se on elintarvikkeiden lisäaine, jonka koodina on E466.

– Karboksimetyyliselluloosa sakeuttaa elintarvikkeita. Sen ansiosta jäätelö ei ole hileistä eikä ketsuppi kokkareista. Samaa ainetta on myös pesujauheessa, jotta irronnut lika ei tarttuisi uudelleen vaatteisiin.

– Mysli on tuotteista ainoa, joka ei sisällä puuta, ei sahajauhoja eikä muutakaan puuperäistä ainetta.

Aluepäällikkö Taina Torpisto Ekovillasta Ylistarosta päivystää Tiitisen kanssa samalla rastilla. Hän esittelee mahdollisille tuleville tuvanrakentajille puupohjaista lämmöneristettä ja eläimille valmistettua kuiviketta.

Ekovilla ostaa raaka-aineekseen puukuitupohjaista paperia ja on Suomen suurin keräyspaperin ostaja. Torpisto toivoo, että ihmiset ryhtyisivät vihdoin rohkeasti remontoimaan, sillä korjausvelkaa on kertynyt roimasti.

– Kun lajittelette lehtiä ja mainoksia, osa niistä voi päätyä tehtaaseen Ylistaroon. Siitä tehdään ekovillaa, joka on kotimainen, luontoa säästävä kierrätystuote ja työllistää suomalaisia.

Torpisto palkitsee tarkkaavaisesti kuunnelleet oppilaat lakritsipötköillä.

– Saako ottaa kaksi?

Metsuriyrittäjät Johanna Lehtimäki ja Henry Saari ovat tuoneet rastilleen moottori- ja raivaussahan, istutusputken, kylvövakan, kaatoraudan ja kaatokiilat. He kertovat kuutosille metsän kiertokulusta, joka etenee istutuksesta, taimikosta ja harvennuksista korjuuseen. Talousmetsässä siihen menee 50–70 vuotta.

Ylistarolainen Saari työskenteli 17 vuotta hakkuukoneen kuljettajana, kunnes koneen kopissa vietetyt tunnit riittivät. Hän halusi kokeilla jotain muuta, ja on nyt tehnyt töitä metsurina 2,5 vuotta. Isokyröläinen Lehtimäki päätyi metsäoppiin perittyään metsää, jota hän halusi itse hoitaa.

Heidän rastillaan onkin tarkoitus herättää koululaisten kiinnostusta metsäammattiin ja metsänhoitoon. Otollista maaperää on ainakin Laihian Rauhalan koulun oppilas Aaron Hartikainen, jolle metsätyöt ovat tuttuja. Hän on istuttanut ja harventanut metsää lomaillessaan isovanhempiensa luona Itä-Suomessa. Siellä Aaron on myös marjastanut, samoin perheensä mökillä Pohjanmaan rannikolla.

– Kävin kesällä mustikassa, ja vähän lakkojakin saimme.

– Metsä kiinnostaa, ehkä ammatiksi asti. Parasta metsässä on kävellä ja katsella. Eniten pidän kuusista ja männyistä.

Isonkyrön Kylkkälän oppilaat Moona Korvola, Noomi Korvola ja Eini Keckman seikkailevat metsässä ja rakentavat siellä majoja. Päivän rastireitiltä jäävät mieleen etenkin puun pituuden mittaus ja tieto jäätelön sisältämässä puuperäisestä aineesta.

Kolmikko uskoo, ettei metsästä tule heidän ammattiaan.

– Liikaa ötököitä, Moona perustelee.

Kuusi on Lotan lempipuu

Kylkkälän koulun kuudesluokkalainen Eemil Hemminki huristaa metsässä mopolla, mutta metsästysharrastuskin kiinnostaa.

– Paappa metsästää, ja hänellä on kaksi ajokoiraa. Olen päässyt hänen kanssaan metsäreissuille.

Luokkatoveri Eemeli Luukkonen kertoo äitinsä sienestävän. Eemeli tunnistaa itsekin joitakin sienilajeja, ainakin kantarellin.

– Voisin ryhtyä metsuriksi.

Kaikki kuutoset metsään -päivästä kaverusten mieleen jäi parhaiten puun mittaus.

– Tämä oli kiva reissu, Eemil tuumaa.

Olivia Savolainen Valtaalan koulusta reippailee koiran kanssa metsälenkeillä. Kesällä hän poimi mustikoita.

– Parasta metsässä on rauhallisuus.

Metsä on tuttu myös Lotta Linjamäelle, toiselle Valtaalan koulun oppilaalle.

– Metsässä on hienoja kasveja, ja puutkin ovat aika hienoja. Kuusi on lempipuuni.

– Opin tänä päivänä, että puusta tehdään lämmöneristettä ja että puu kasvaa kauan. Metsäalasta ei tule ammattiani, koska eläimet pelottavat. Sitä paitsi metsässä on myös vaarallisia tehtäviä.

Amanda Collin Kylkkälästä on marjastanut vanhempiensa kanssa, mutta muuten hän ei juuri liiku metsässä.

– Päivä on ollut hauska. Opin uusia asioita metsästyksestä, petoeläimistä ja tassunjäljistä ja kokeilin puun mittausta.

Yrittäjä Sameli Tuurinkoski on kuljettanut edellisenä iltana lavetilla Metsä-Tuurinkosken hakkuukoneen Ylipäähän. Vaikka kone on maallikon silmiin valtava, se on yrityksen hakkuukoneista pienin.

– Mielestäni on tärkeää tuoda lapset luontoon ja metsään. Metsä on edelleen iso elinkeino Suomessa. On hienoa, että tällaisia tapahtumia järjestetään, Nurmossa asuva metsäkoneenkuljettaja miettii.